lauantai 18. kesäkuuta 2016

16.6.16


Puuskittainen tuuli saa horjahtamaan
ja sade hakkaa vesipisaroita
jäisinä nauloina ihon läpi, luuhun asti
  
En tunne mitään kun isken kasvoni asfalttiin
  
Valun pieninä puroina kohti ääretöntä merta
muuttuen olemattomaksi osaksi pimeyttä
  
Ennen kuin sade lakkaa, kysyn:
 "Millainen on se taivas, jota ei löydetty koskaan?",
ja unohdan nimeni
  

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!