tiistai 30. kesäkuuta 2015


tie palaa verkkokalvoille, muistan kuopat ulkoa
kun painan kaasua merkityksettömällä
kuudenkympin alueella toivoen, ettei 
tänäkään aamuna tai iltapäivänä
ketään kiinnosta
   
aamuisin olen niin väsynyt, etten tahtoisi olla ollenkaan
työpäivä on oma, yhä vieras ja hyväntuulinen näytelmä
jossa esitän pääosaa, kuulemma
    
iltaisin, näkymättömissä
vedän keuhkot täyteen ilmaa talossa,
jossa en osaa enää olla niin kuin silloin
kun maailma oli kaunis ja vilpitön