maanantai 2. marraskuuta 2015

"tässä mielessä / käydään outo näytelmä"


kuulen sormien takovan näppäinmistöä
asennon vaihtuvan vasten tuolia
lehden kääntyvän seuraavaan
sanoja, lauseita, valmistautumista, valmistumista

olen vaiti

istun tietokone edessäni näkemättä mitään
avaan, luen, suljen, haluan heittää seinään
vaikka olen itse valinnut mistä kirjoitan

ne sanoo, ettei se minun vika ole
se, etten saa aikaiseksi, että pysyn paikoillani kun muut menestyvät
mutta ketä muutakaan osaisin syyttää

nousen ja lähden pois

keskiviikko 16. syyskuuta 2015


Allt ordnar sig nog, de säger

försvinna = kadota, sitä minäkin
toivon, mahdottomuuksia
voidakseni käydä nukkumaan ja herätä
sitten kun kaikki on hyvin
mutta se ei anna minun nukkua, ei olla valveilla

det säger: allt ordnar sig nog


tiistai 30. kesäkuuta 2015


tie palaa verkkokalvoille, muistan kuopat ulkoa
kun painan kaasua merkityksettömällä
kuudenkympin alueella toivoen, ettei 
tänäkään aamuna tai iltapäivänä
ketään kiinnosta
   
aamuisin olen niin väsynyt, etten tahtoisi olla ollenkaan
työpäivä on oma, yhä vieras ja hyväntuulinen näytelmä
jossa esitän pääosaa, kuulemma
    
iltaisin, näkymättömissä
vedän keuhkot täyteen ilmaa talossa,
jossa en osaa enää olla niin kuin silloin
kun maailma oli kaunis ja vilpitön


  

tiistai 5. toukokuuta 2015

 
Lopulta kaikki se sade ja auringonpaiste
maistui suolana huulillasi,
terävinä hengenvetoina,
elävänä mielihyvänä
Kuiskauksina onnesta, elämästä,
antamisesta, saamisesta
 

tiistai 28. huhtikuuta 2015

Öisen kaupungin katuja ajaessa
on se hyvä puoli, 
etteivät liikennevalot pala eikä vastaantulijoita yksittäisiä,
 unisia kaupunginosia kohti vaeltavia takseja lukuun ottamatta 
juurikaan ole.
On vain tie, katuvalot,
valokeilojen väleihin jäävät varjot.
 
Lähdin yön selkään istuakseni viereen, 
silittääkseni kyynelistä tärisevää selkää, 
ollakseni läsnä silloin, kun ystävää todella tarvitsee. 
Enkä olisi voinut jättää menemättä,
en oltuani itsekin samassa tilanteessa,
en tiedostettuani sitä, 
kuinka suuri merkitys sillä oikeasti voi olla.
 
Reilu vuosi sitten, 
viimeisenä päivänä ennen kesälomaa autossa soi Rose Tattoo
Käänsin lisää happea kajareihin ja lauloimme mukana, 
rinnassa ilo ja varjoissa pelko tulevasta.
Nyt lähdin ajamaan saman ihmisen luo ja autossa soi jälleen, 
tällä erää sattumalta, se sama kappale.
Ympyrä sulkeutuu
 ja jollain tapaa se on lohdullista, 
jollain tapaa julmaa.
 
Ainakin jotain olen tehnyt oikein. 
Olen elänyt ne hetket.
   

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

 
minulla on
 
hymysi aina, kun katson puhelinta
tuoksusi aina, kun puen sen tietyn hupparin
äänesi aina, kun painan nimesi kohdalla "soita"
 
minulla on
 
ikävä, jolla on loputon nälkä
päivät, jotka kuluvat seuraavaa odottaen
iho, joka tuntuu vieraalta ilman kosketustasi
 
minulla on
 
elämä, jota en tahdo elää yksin
 


perjantai 27. maaliskuuta 2015

 
viereisestä huoneesta aamu
heijastuu valokeilana lattiaan, kierrän sen
katseellani ja kiedon käsivarteni ympärillesi,
suljen silmäni ja hengitän ihoasi vasten
 
haen turvaa ja tartun kiinni kuin
varmistaakseni ettet lähde siitä, etten lähde siitä,
ettei elämä päästäisi irti nyt 
kun aurinko on noussut ja lämmittää 
vain mennäkseen uudelleen pilveen
 
   


lauantai 21. maaliskuuta 2015

"Maaliskuun aurinko, älä meitä hylkää"

 
huojuvat, elävät kädet
valot, varjot, vartalot
 kielistä ja mikrofoneista syntyvät äänet
hakevat pintaa seinistä, lattiasta, ihmisistä
 
cmx soittaa ja yleisö laulaa
 
valokeilassa voi välähdys kerrallaan nähdä
kuinka huulille nousee hymynkare
hiljainen, arka tahto halata, koskettaa, 
kiittää
 
 
©Vaiennut, Lutakko 2012
 

torstai 26. helmikuuta 2015

“I gather / You hunt / We both miss the trap”
 
"Ihminen juoksee pakoon niin kauan kun se jaksaa,
mutta sitten kun se ei enää jaksa, se yrittää mennä piiloon.
Kaikki vaan ei jaksa juosta yhtä lujaa
tai löydä yhtä hyvää piiloa."
 
Joskus on parempi vain olla hiljaa
kun ei tiedä, mitä sanoisi
tai lainata heiltä, jotka kerran
ovat oivaltaneet kuinka kertoa.

maanantai 19. tammikuuta 2015

Syitä, seurauksia
ja raja, joka menetti merkityksensä
 
Muistan vääriä asioita kun
katson ulos näkemättä 
maisemaa, joka peilipinnoista tuijottaa vastaan
huutaen, peläten
 

tiistai 6. tammikuuta 2015

Valokuvissa ihmistä ei saa katkaista nivelistä.
  
Ja ennen kuin laukaisee, on kohteliasta kysyä lupa.



Yksityiskohtiin voi takertua turvallisesti vasta,
kun käsittää kokonaisuuden

vaikkei ihan varma olisikaan siitä, mitä näkee.