keskiviikko 19. marraskuuta 2014

90 lukijaa,
ja teidän kaikkien ansiosta
kirjoitan tänään, huomenna, vuoden päästä. 
Siksi tahdon muistaa yhtä teistä,
kiittää ja kumartaa, 
kirjoittaa aarteita kansien väliin
ja lahjoittaa ne hyvään kotiin.
En tahdo joutua valitsemaan sokkona,
joten pyydän:
Kirjoita kommentti tuohon alle tai lähetä sähköpostia osoitteeseen reflectionv@gmail.com,
lyhyt perustelu sille, miksi toivoisit saavasi osan tarinoista. 
  
Antakaa minulle mahdollisuus toteuttaa tämä pieni, kauan rakentunut idea. Tekstit eivät elä ilman lukijoita. Olette korvaamattomia, teette kirjoittamisesta kirjoittamisen arvoista. 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

"Never trust the sound of rain upon a river"

Ikkunan takana kaupunki levittäytyy valomerenä,
ei ääriviivoja, vain energiaa.
Ei tämä koti ole, vain sinne päin,
väliaikainen elämä.
 
Minä olen kylmä, väsymys, kaikkea
- ja en mitään.
 
Ja vaikka olen ystävieni seurassa, olen mielummin hiljaa,
kuljetan sanoja sisälläni,
annan niiden elää ja hakea paikkaansa.
Jos joku erehtyy kysymään, vastaan,
ettei ole sanottavaa vaikka
asiaa olisi koko maailmalle.
  
Sanon: "Kaikki on taas ennallaan.",
ja kun he eivät osaa lukea epäsuorasti
käännän katseeni pois.
 

perjantai 7. marraskuuta 2014

#tajunnanvirtaa

 
"Rökning kan döda.", de säger,
mutta on tässä todennäköisempiäkin kuolemansyitä.
Sormet jäätyvät ja sulavat ja jäätyvät uudelleen,
kun pidän kiinni ja irroitan otteeni kahvimukista.
Hengitys, savu ja kofeiinihöyry ovat kaikki samaa usvaa
pakkasilman ympäröimällä parvekkeella,
eteenpäin liikkuvan elämän ja kuoleman yläpuolella.
Joku juoksee, toinen nauraa,
kolmas painaa polkimen vasten lattiaa.
Yksittäiset hiutaleet näkyvät vain valokeilan alla,
jäätyneet lehdet kertovat tarinaa menneestä elämästä.
Vedän liian suuren hupun pääni suojaksi,
estääkseni viimeistäkin lämpöä karkaamasta,
puristan mukia kaksin käsin,
kun lasipurkkiin suljettu sätkä
tukehtuu ja sammuu.
Nousen ja nojaan kaiteeseen,
lapsenusko sisälläni haluaa
päästää irti vain katsoakseen sirpaleita,
joita kukaan ei jaksaisi kerätä poiskaan.
Ja kun mikään ei muutu tänäänkään,
suljen oven takanani,
ripustan hupparin naulaan
ja aloitan alusta.