keskiviikko 20. elokuuta 2014


Varjojen väliin jää kaistale tummempaa pimeää
ei päivittäin, mutta liian usein.
Se kuiskaa, päästä hetkeksi irti,
viinaa lääkkeitä kipua toisia molempia kaikkea
Se tarjoaa asetta, nostaa käden liipaisimelle,
mutten vedä siitä tänäänkään,
käännyn pois ja pakenen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!