sunnuntai 24. elokuuta 2014

voisinhan minä vain maalata
silmät kasvoilleni, eleet ja ilmeet
mutta ensimmäisen sateen sattuessa
se kaikki on turhaa
 
voisinhan minä valehdella tai puhua totta
ei niillä ole merkityseroa, ei enää
sitä samaa se on, samoja kyyneliä
 
ja ne kysyy, miksi itket, onnellinen lapsi

lauantai 23. elokuuta 2014

  
Katson suoraan silmiin
                         silmiin, joista on tullut vieraat
Kumarrun ja huuhdon kasvoni vedellä, joka
on niin kylmää että se polttaa
Nousen ja katson taas, iho hehkuu
punaisena lyönnin jälkeen, katson
                                    silmiin, niissä ei ole valoa, vain vieraita


keskiviikko 20. elokuuta 2014


Varjojen väliin jää kaistale tummempaa pimeää
ei päivittäin, mutta liian usein.
Se kuiskaa, päästä hetkeksi irti,
viinaa lääkkeitä kipua toisia molempia kaikkea
Se tarjoaa asetta, nostaa käden liipaisimelle,
mutten vedä siitä tänäänkään,
käännyn pois ja pakenen.


tiistai 12. elokuuta 2014

Livistät töistä hetkeksi
kävelen
halaan
halaan kuin en olisi ikinä
halannut
Se hetki on koko kesä pisarassa
kaikki se ikävä, rakkaus
jälleennäkemisen riemu
 
Ihoni alla loimuaa
sanat palavat ennen kuin ehdin ne ääneen lausua
olet siinä, iholla, huulilla, läsnä
sitten hetki katoaa
jäljelle jää hymy
odotus 
 

maanantai 11. elokuuta 2014

Enkä tiedä, kumpi on pahempaa:
Se, ettei mahdu ällän housuihin vai
se, että muisto kävelee vastaan
kahdesti
 
Hittojako minä niistä, niin sen pitäisi olla
ja olisikin, kun uskoisi ulosantia.
Mutta kyllä te tiedätte, kuinka paljon sattuu
kun vyön alle isketään
liian monta kertaa.
 
Niin. Voihan sitä miettiä.