sunnuntai 4. toukokuuta 2014

istun hiljaa kun en muuta voi
seinät kaatuvat ylleni, ne taipuvat
lukemattomien muistojen painosta ja minä
en osaa lakata haukkomasta henkeäni
lyötynä ja alistettuna
 
mutta ennen kuin lakkaan hengittämästä nousen
ylös, suoristan selkäni, paino katoaa
suljen oven ja odotan
kotiinpaluuta

1 kommentti:

  1. Edelleen ihmettelen miten kirjotat niin kauniisti♥
    -Kati

    VastaaPoista

Älä epäröi - kirjoita!