tiistai 30. joulukuuta 2014

"Suru soittaa mielen 
mustin koskettimin"

torstai 25. joulukuuta 2014

En pyydä paljon, en suuria vaadi:
Ole hetki siinä ja hiljaisuutta vaali.
Katso kiitoksen luomaa kynttilämerta,
joulun lämpöä ja tauonneita askareita.
Sillä niidenkin yllä on läheiset, rakkaat,
tartu kädestä heitä, halaa ja kuiskaa:

"Hyvää joulua"

♥ 

tiistai 23. joulukuuta 2014

Sellaiset hetket ovat pysähtymistä varten
kun nousee ja lähtee pois
vaihtaa seuraavaan kesken säkeistön
tarttuu kirjaan vaikka pitäisi ja pitäisi ja pitäisi
  
Sellaiset hetket ovat hengittämistä.
 
Ne jäävät mieleen, koska lopulla ei ole väliä
oikeasti, ne ovat elämää
valoa
elämistä varten
 

Hyvää Joulua

lauantai 13. joulukuuta 2014


kun lumi sivelee kasvoja
jossain joku klikkaa "parisuhteessa"
astelen katua eteenpäin ja
hymyilen
  
Vuoteen mahtuu enemmän kuin uskaltaa ajatella.
Tapahtumat, ihmiset ja hetket
tallentuvat, pysyvät ja katoavat.
Voi vain katsoa vierestä ja yrittää pelata siirtonsa kohdilleen.
Onneksi kohta on joulu.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Painan viimeistä kertaa ►
miettien mitä se koskaan on tarkoittanut
kaikki ne hengenvedot, turhaanko
olen yrittänyt sitoa haavoja, suoristaa
pimeän kumaraan painamaa selkää
 
 
Vuosi sitten oli aikaa ja inspiraatio kirjoittaa joulukalenteria.
Nyt olen liian väsynyt, ei yksittäisistä ajatuksista
saa kasattua mitään niin kaunista,
että se kaikki kaksikymmentäneljä päivää kestäisi.
Mutta joulun odotuksen kunniaksi
kerron teille tyypillisten tekstieni ohella vähän muutakin,
kuten sen, että tänään paistoi aurinko 
ensimmäistä kertaa ??? aikaan,
enkä tiedä, milloin se olisi yhtä paljon mieltä lämmittänyt.

keskiviikko 19. marraskuuta 2014

90 lukijaa,
ja teidän kaikkien ansiosta
kirjoitan tänään, huomenna, vuoden päästä. 
Siksi tahdon muistaa yhtä teistä,
kiittää ja kumartaa, 
kirjoittaa aarteita kansien väliin
ja lahjoittaa ne hyvään kotiin.
En tahdo joutua valitsemaan sokkona,
joten pyydän:
Kirjoita kommentti tuohon alle tai lähetä sähköpostia osoitteeseen reflectionv@gmail.com,
lyhyt perustelu sille, miksi toivoisit saavasi osan tarinoista. 
  
Antakaa minulle mahdollisuus toteuttaa tämä pieni, kauan rakentunut idea. Tekstit eivät elä ilman lukijoita. Olette korvaamattomia, teette kirjoittamisesta kirjoittamisen arvoista. 

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

"Never trust the sound of rain upon a river"

Ikkunan takana kaupunki levittäytyy valomerenä,
ei ääriviivoja, vain energiaa.
Ei tämä koti ole, vain sinne päin,
väliaikainen elämä.
 
Minä olen kylmä, väsymys, kaikkea
- ja en mitään.
 
Ja vaikka olen ystävieni seurassa, olen mielummin hiljaa,
kuljetan sanoja sisälläni,
annan niiden elää ja hakea paikkaansa.
Jos joku erehtyy kysymään, vastaan,
ettei ole sanottavaa vaikka
asiaa olisi koko maailmalle.
  
Sanon: "Kaikki on taas ennallaan.",
ja kun he eivät osaa lukea epäsuorasti
käännän katseeni pois.
 

perjantai 7. marraskuuta 2014

#tajunnanvirtaa

 
"Rökning kan döda.", de säger,
mutta on tässä todennäköisempiäkin kuolemansyitä.
Sormet jäätyvät ja sulavat ja jäätyvät uudelleen,
kun pidän kiinni ja irroitan otteeni kahvimukista.
Hengitys, savu ja kofeiinihöyry ovat kaikki samaa usvaa
pakkasilman ympäröimällä parvekkeella,
eteenpäin liikkuvan elämän ja kuoleman yläpuolella.
Joku juoksee, toinen nauraa,
kolmas painaa polkimen vasten lattiaa.
Yksittäiset hiutaleet näkyvät vain valokeilan alla,
jäätyneet lehdet kertovat tarinaa menneestä elämästä.
Vedän liian suuren hupun pääni suojaksi,
estääkseni viimeistäkin lämpöä karkaamasta,
puristan mukia kaksin käsin,
kun lasipurkkiin suljettu sätkä
tukehtuu ja sammuu.
Nousen ja nojaan kaiteeseen,
lapsenusko sisälläni haluaa
päästää irti vain katsoakseen sirpaleita,
joita kukaan ei jaksaisi kerätä poiskaan.
Ja kun mikään ei muutu tänäänkään,
suljen oven takanani,
ripustan hupparin naulaan
ja aloitan alusta.
 

tiistai 21. lokakuuta 2014

yksi lause voi pudottaa pohjan kaikelta
kaikelta vuosia rakennetulta
 
vedetään vain julmasti matto jalkojen alta
huomataan, ettei seistäkään kantavalla jäällä
kyllä te tiedätte sen tyhjyyden

luulitko että kaikki on ohi?
sori, ei ole

ole siinä sitten ja hengitä
kun todellisuus puristaa ilman keuhkoista
taas

tiistai 23. syyskuuta 2014

Musta tie imee valokeilan
Vastaantulijat pakottavat kääntämään katseen sivuun 
Musiikki peittää kohinan, elämän äänet 
Kuuntelen, mutten kuule 
kun toistaiseksi tuntemattomasta syystä ajaudutaan rajan toiselle puolelle 
Ja kun on henkäystä vähemmän
aikaa kääntyä 
Pysähdyn 

sunnuntai 24. elokuuta 2014

voisinhan minä vain maalata
silmät kasvoilleni, eleet ja ilmeet
mutta ensimmäisen sateen sattuessa
se kaikki on turhaa
 
voisinhan minä valehdella tai puhua totta
ei niillä ole merkityseroa, ei enää
sitä samaa se on, samoja kyyneliä
 
ja ne kysyy, miksi itket, onnellinen lapsi

lauantai 23. elokuuta 2014

  
Katson suoraan silmiin
                         silmiin, joista on tullut vieraat
Kumarrun ja huuhdon kasvoni vedellä, joka
on niin kylmää että se polttaa
Nousen ja katson taas, iho hehkuu
punaisena lyönnin jälkeen, katson
                                    silmiin, niissä ei ole valoa, vain vieraita


keskiviikko 20. elokuuta 2014


Varjojen väliin jää kaistale tummempaa pimeää
ei päivittäin, mutta liian usein.
Se kuiskaa, päästä hetkeksi irti,
viinaa lääkkeitä kipua toisia molempia kaikkea
Se tarjoaa asetta, nostaa käden liipaisimelle,
mutten vedä siitä tänäänkään,
käännyn pois ja pakenen.


tiistai 12. elokuuta 2014

Livistät töistä hetkeksi
kävelen
halaan
halaan kuin en olisi ikinä
halannut
Se hetki on koko kesä pisarassa
kaikki se ikävä, rakkaus
jälleennäkemisen riemu
 
Ihoni alla loimuaa
sanat palavat ennen kuin ehdin ne ääneen lausua
olet siinä, iholla, huulilla, läsnä
sitten hetki katoaa
jäljelle jää hymy
odotus 
 

maanantai 11. elokuuta 2014

Enkä tiedä, kumpi on pahempaa:
Se, ettei mahdu ällän housuihin vai
se, että muisto kävelee vastaan
kahdesti
 
Hittojako minä niistä, niin sen pitäisi olla
ja olisikin, kun uskoisi ulosantia.
Mutta kyllä te tiedätte, kuinka paljon sattuu
kun vyön alle isketään
liian monta kertaa.
 
Niin. Voihan sitä miettiä.

tiistai 22. heinäkuuta 2014

Siä oot enkeli, tyttö

Kesäöistä on karannut valo 
Se on hiipinyt kajoksi taivaanrantaan
Ajanut itsensä nurkkaan
Yhdellä pimeys yltää sisään asti
Ja sammuttaa
Toisella se jää ovelle, kuiskailee
Vie sitten joskus, jos on viedäkseen
  

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Jag längtar efter dig


Se seisoi oviaukossa katsellen minua,
mutta en päästänyt sitä sisään.
joka päivä se astui huomaamatta hieman lähemmäksi,
kuiskasi hieman kovemmalla äänellä,
kunnes eräänä päivänä 
en voinut sille enää mitään.
ensin se asettui varjooni, sitten rinnalleni
ja lopulta kävi taloksi saaden minut vapisemaan.

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Annan ajan vaeltaa ympärilläni, 
ei sillä ole väliä,
ja kosketusten kertoa tarinaa, 
joka sanoilta jää paljastamatta.
   
Kesäyö leijuu hiljaisuudessa,
auringonsäteet saattavat uneen
ja ihollani on muistona tuoksusi,
joka ikävöi ja lohduttaa.
  
 

sunnuntai 4. toukokuuta 2014

istun hiljaa kun en muuta voi
seinät kaatuvat ylleni, ne taipuvat
lukemattomien muistojen painosta ja minä
en osaa lakata haukkomasta henkeäni
lyötynä ja alistettuna
 
mutta ennen kuin lakkaan hengittämästä nousen
ylös, suoristan selkäni, paino katoaa
suljen oven ja odotan
kotiinpaluuta

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

kun olen valveilla vielä auringon noustessakin
ja hengitän kesäntuoksuista ilmaan
olen hetken Kaupungissa
kaukana tästä tilasta
 
sitten suljen silmäni, tulen takaisin
ja hymyilen
kuunnellen kosketusta
joka ei kysy vaan vastaa
 

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Hukutaan, jotta opittaisiin uimaan
heitetään aloittelija syvään päähän ja
sanotaan, kyllä se siitä kunhan
jaksat vain yrittää, vielä vähän

ja kun on riittävän kauan 
haukottu henkeä, vedetty vettä keuhkoihin
niin että ilma puristuu ulos ja alkaa sinertää
ymmärretään pyytää apua,
pyrkiä pinnalle, luovuttaa


maanantai 14. huhtikuuta 2014

kun erehdyt lukemaan löydät
rivien välistä uusia tarinoita, niitä
joita ei vielä eilen uskallettu kertoa ääneen
eikä huomenna muistettu sanasta sanaan
 
ja kun oltiin hieman epävarmoja
kierreltiin ja kaarreltiin eikä vastattu niihin
kysymyksiin, joita kyseenalaistajat esittivät
päädyttiin vain yhä uudelleen lukemaan ja kertomaan
sitä samaa tarinaa, sitä
joka oli havaittu turvalliseksi,
riittävän selkeäksi ja tulkinnanvaraiseksi
  
 

tiistai 8. huhtikuuta 2014

yhdestä keskustelusta
voi syntyä tarinoiden jatkuva virta
uuden ystävyyden ensimmäin säe
 
enkä olisi sitäkään keskustelua käynyt 
kenties koskaan
ellen olisi voittanut siinä
kyseenalaisessa lotossa
 
"ei mitään niin huonoa, ettei jotain hyvääkin"

keskiviikko 2. huhtikuuta 2014

ja kun luulin
että se kaunis maisema riittäisi
piilottamaan varjot ja vauriot
se nauroi
ja pakotti katsomaan
kuinka taivas hajosi kappaleiksi
ja putosi mereen
upoten kylmän, mustan veden saartamana
 

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

lopulta jäljellä on vain tyhjyys
se syttyvien katuvalojen katveeseen jäävä
kuollut kulma, 
olematon ihminen, 
joka lakkasi tuntemasta
 ja pakeni
  

torstai 13. maaliskuuta 2014

ja ihan oikeasti
mun pitäisi tiskata
opettaa astiat peseytymään ja
kävelemään kaappiin piiloon
  
mutta täällä soi CMX 
ja lasken nappikokoelmaani
sitä, kuinka laajan taivaan niillä
saisi maalattua tänään
kadoksiin ja kauniiksi
   
sen jälkeen voisin palata
alkuun, sulkea kaiken
puhtaan ovien taakse
paremman pahan päivän varalle

lauantai 1. maaliskuuta 2014

42

askelia
jotka kiersivät ihmisjoukot
kulkivat pitkin kapeita katuja
kohti huomista, kohti uutta
   
ja ennen kuin ovi avautui
kirjoitettiin tarinaan se viimeinen viiva
jotta voitaisiin aloittaa alusta
jotta ei olisi paluuta
 
ja kun ovi sulkeutui
kävelin rinnalla
ja sain kiitoksen
jonka tiesin olevan enemmän
kuin vain kuusi kirjainta
 

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

olen löytänyt ihmisen
savua ja rannan tuulen

sanoja,
läpinäkyviä lauseita, joista
ei ole hautaamaan totuutta
ei enää nyt, kun
on jo alasti ja aseeton
itsensä uhri

kunnes jokin siinä pelasti
ja hymyilin

tiistai 11. helmikuuta 2014

"I see fire"

on kuin olisin
se keskeneräinen laulu
väsymys,
joka hiipii takaisin ja kuiskaa
"ei mihinkään",
repien nuotit alas taivaalta
niin etten voi soittaa
loppuun saakka tänäänkään
  



torstai 30. tammikuuta 2014


autoa tankatessa aurinko heijastuu takalasista
sormia paleltaa ja lasken lumihiutaleista sakaroita
ne sulavat ja 
katoavat, jos yritän katsoa lähempää
 
kaupungin ääriviivat kylpevät auringossa,
pakkasen kirkastamassa ilmassa,
ajan poispäin
ikävä matkaseuranani
 
ja toivon, etteivät muistot
katoa, jos yritän pitää ne lähelläni
 

©Vaiennut

tiistai 14. tammikuuta 2014

 
suljen silmät ja olen kaukana täältä
  
kosketuksena iholla,
halauksena viimassa,
hymynä pimeässä
 
odotan, mutta aika ei suostu liikkumaan
ja ikävä tekee pesän kotiini


tiistai 7. tammikuuta 2014

Ikivanha: 11/7/11

Pitää kiinni, repii, riuhtoo
Kynnet vasten käsivartta
Vaaleita puolikuita, punaisia painanteta
 
Sormien varassa
Pitäisi laskea käsistään,
vaan ei voi,
pitää kiinni taikka päästää irti,
kivusta jota ei saa olla
 
Piirrellen viivoja valkoisella
nielee kivun takaisin unohduksiin
Ei tänään, tänään olen vahvempi
 
Selkänsä takana pelko,
jota ei ole ja joka on kuitenkin
kuiskaa yhä uudelleen
Mitä jos et olisikaan ollut vahvempi?



torstai 2. tammikuuta 2014


Jään yksin
kääntelen kirjan sivuja, sanat seuraavat toisiaan, 
punoutuvat tarinaksi
Kuuntelen vierasta hiljaisuutta,
siinä kaikuvia vieraita ääniä,
omaa hengitystäni
Olen varpaillani,
puolimatkassa pakosalle,
vaikken tiedä, mitä pakenisin
 
Olen yksin
kirjan sivut pysähtyvät, kahvimuki lämmittää sormia,
hymy hiipii iholle, tarttuu kasvoihin
Ikkunassa parveilee lumihiutaleita,
levottomia ja epävarmoja
Se on se talvi, joka ei osannut pysyä aloillaan
vaan lähti 
tullakseen takaisin