maanantai 9. joulukuuta 2013

#9

Olin aina tiennyt, että Sam oli toinen pojista. Se, joka kanniskeli lunta, muttei heittänyt.
Kului vuosia, enkä nähnyt tai kuullut Samista mitään.
Sitten mies päätyi selityksettä samaan katokseen,
selityksettä asuntoni oven taakse.
 
Sam ei koskaan vastannut kysymykseeni vaan pysyi äänettömänä vierssäni,
katselemassa kuinka kasasin itseni pala palalta.
 
"Joko nyt voisit kertoa, miksi olet asunnossani?", kysyin jaksamatta nostaa katsettani.
"Kaikista ihmisistä juuri sinä.", ja tiesin, että Sam ymmärsi, mitä tarkoitin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!