sunnuntai 8. joulukuuta 2013

#8

Älä pakota minua muistamaan.
"Älä.."
On joulukuu.
 Tyttö kävelee kohti kotiaan, selässään reppu ja jalkakäytävällä lunta.
 Lumessa on kiireisten ihmisen jalanjälkiä, tyttö hyppelehtii niiden tahdissa ja nauraa.
Tytön takana kävelee kaksi poikaa. Toinen niistä huutaa tyttöä pysähtymään ja katsomaan, toinen heittää jäiseksi muuttuneen lumipallon tyttöä kohti. Tyttö väistää, mutta lumipalloja lentää lisää kohti, kuin tarkasti suunnattuja ohjuksia. Tyttö kuuntelee naurua ja huutoja, vetää hupun päähänsä ja juoksee kunnes on sillan päädyssä. Tyttö ei itke, ei tänäänkään.
 
On joulukuu.
Nuori nainen kävelee ystävänsä kanssa sillanpieltä, kohti kotiaan. He keskustelevat ja nauravat, kunnes nuoret miehet saavuttavat heidät. Niillä on syli täynnä jäisiä lumikokkareita, ne heittelevät niitä, naiset eivät sano mitään ja väistelevät. Toinen miehistä huutaa naisen perään: "Hitto kun en osunu suhun, tollanen ansaitsis sen, saatanan vasikka jos sanot kenellekään mitään.."
Nainen ei katso taakseen, naisen ystävä ei tiedä, miten reagoida. 
Nainen ajattelee: "Olen huonoin kaikista. En ole mitään. Eikä kukaan väitä muutakaan."
 
On joulukuu.
Nainen kävelee sillanpieltä, katselee loputonta lumisadetta. 
Kaiteelta tarttuu lunta sormiin, kylmyys pistelee sormia, mutta nainen ei tunne sitä.
Nainen asettaa jalkansa kaiteen rakoon, kohottautuu jalkansa varaan, heittää toisen kaiteen yli ja istuu reunalle.
Ohikulkijan painostavat kysymykset pakottavat naisen takaisin jalkakäytävälle ja pois sillalta. Nainen ei itke, ei tänäänkään.
Näin paniikin läpi Samin kävelevän viereeni, tarttuvan käsillään olkapäihini. En reagoinut mitenkään, antauduin kosketukselle, halaukselle. Sam puhui, mutten saanut sanoista selvää, olin koski ja sen mustana kiiltävät kivet, kostean tuulen jäinen kylmyys.
"Mitä minulle tapahtuu, Sam?"

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!