lauantai 7. joulukuuta 2013

#7

Suljin silmäni ja keskityin pysymään samassa hetkessä kanssasi.
   
"Älä.. muistuta minua siitä.", sain sanottua. 
Samalla muistin ne lukuisat rauhottavat,
joilla olin pitkin kulunutta päivää tyynnyttänyt oloani,
rakentanut suloisen, pehmoisen rauhan ympärilleni.
Paniikinomainen ahdistus liimasi paidan selkääni, 
sai käteni vapisemaan ja keuhkoni haukkomaan ilmaa,
kuin olisin hukkumaisillani. 
  
"Et voi paeta loputtomiin", 
sanoit samalla, hiljaisen vakaalla äänellä,
ja sanasi iskivät palasiksi loputkin rauhallisuudestani, mursivat jään,
jonka alla mustana vellovat muistot olivat odottaneet aikaansa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!