torstai 5. joulukuuta 2013

#5

Sinä.
 
Seisoit oven takana, kasvosi olivat ilmeettömät, mutta silmistäsi paistoi kauhu.
Astuin pois oven edestä, päästäen sinut sisään,
yrittäen käsittää miten ylipäätään olit osannut asunnolleni.
  
"Sam?"
  
Ääneni sekoittui musiikkiin, hiljaisena ja epävarmana tavuna,
joka kysyi niitä kaikkia asoita, joita en osannut kysyä.
Katsoin kuinka vedit syvään henkeä, laskit katseesi lattiaan ja nostit sen jälleen.
  
"Anna anteeksi, että tulen kotiisi varoituksetta",
sanoit hiljaa, mutta vakaasti, kuin olisit halunnut rauhoitella minua,
vaikken ymmärtänyt miksi kaipaisin rauhoittelua.
 
"Anna minulle hetki aikaa, niin kerron, mitä teen täällä ja missä olen ollut nämä päivät."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!