keskiviikko 4. joulukuuta 2013

#4

Niinä päivinä en katsonut taakseni,
en kysynyt oliko joku nähnyt sinua,
en ottanut yhteyttä.
Odotin.

Olin yksin asunnossani, musiikki väreili ilmassa,
täytti tyhjyyden ääniaalloilla.
Oli rauhallista, lämmintä, kotoista.
Sitten ovikello soi, sen terävä ääni repi kaiken kappaleiksi,
hätkähdin ja avasin oven tajuamatta edes katsoa, kuka oven takana oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!