tiistai 24. joulukuuta 2013

#24

Sillä sataa lunta, valkeaa, pudasta lunta.
  
Mies ja nainen seisovat katoksessa, nainen puristaa miehen kättä. 
Lumi tarttuu hiuksiin, verohoaa kaiken valkeaan, hauraaseen huntuun.
Toinen mies ottaa haparoivan askeleen taaksepäin, kompastuu, kaatuu maahan eikä tajua nousta ylös.
Valkea lumiharso rikkoutuu, musta, julma asvaltti tulee näkyviin. Miehen sormet ovat kylmyydestä punaiset, mies karistaa niistä lunta, kun lopulta tajuaa nousta ylös.
 Kukaan ei sano sanaakaan.
Satoi valkeaa, puhdasta lunta, se tarttui miehen vaatteisiin, palellutti paljaita käsiä. 
 
Sam ei päästänyt irti minusta puhuessaan:
"Tiedät kyllä kuka hän on. Tiedät mitä teit. Mutta tiedätkö sitä, että tämä nainen istui sillan kaiteella ja olisi hypännyt koskeen, ellei ohikulkija olisi vaatinut häntä laskeutumaan alas? Tiedätkö sinä, että tämä nainen aikoi huuhtoa lääkkeet alas alkoholilla ja kiivetä kaiteelle, varmistaen, ettei kukaan vaatisi häntä laskeutumaan alas? 
Tiedätkö sinä, että se kaikki on sinun syytäsi?"
Vapisin niin, että jalkani pettivät, horjahdin ja Samin täytyi pitää minusta todellakin kiinni, etten kaatunut lumiseen maahan. Miehen kasvoilta oli paennut väri, mies tuijotti vuorotellen Samia ja minua.
Sam jatkoi:
"Etkö sinä helvetin kusipää tajua, mitä olet aiheuttanut?"
Mies oli yhtä kalpea kuin satava lumi, aiempi uho ja varmuus oli ollut aivan jonkun muun, jäljellä oli onneton ja kaikki aseensa menettänyt poika, joka ei tiennyt mitenpäin olla.
Mies otti jällen haparoivan askeleen taaksepäin, haroi kaksin käsin hiuksiaan ja yritti puhua.
"Minä.. En mä.. En mä halunnu, että tää näin menee. Vihaa mua. Vihaa niin paljon kuin haluat. Mutta älä nyt helvetti.. tapa.. itteäs."

Mies katsoi suoraan minuun, oli aikeissa sanoa vielä jotain, mutta vaikeni, kääntyi sijoillaan 
ja juoksi pois.
Sam halasi minua, otti lapasen kädestään ja pyyhki kyyneleet poskiltani. 
Vapisin, mutta hymyilin ja Sam vastasi hymyyni suudelmalla.


 
 
Siellä sataa lunta, valkeaa, puhdasta lunta. 
  
Nainen kääntää kasvonsa kohti pimeää taivasta,
hiutaleet kutittavat sulaessaan kasvoille, nainen hymyilee ja kääntyy halaamaan miestä.
Mies naurahtaa, lausuu äänettömän kiitoksen ja suutelee naista.
Siellä sataa lunta, valkeaa, puhdasta lunta.
Nainen kävelee sillanpieltä, sieppaa kaiteelta lunta käsiinsä ja heittää miehen päälle. He nauravat. Nainen pysähtyy nojaamaan kaiteeseen, takin hihalle sataa lunta, 
hiutaleissa on seitsemän onnellista, ehjää sakaraa. 
Katuvalot saavat kosken kimaltamaan, 
mustasta vedestä on tullut lumoavan kaunis. 
Kaide käsivarren alla on kylmä, vankka ja turvallinen, 
lumi peittää sen alleen, hautaa muistot. 
Nainen kääntyy kohti miestä, kiittää, 
eikä sano mitään muuta kotimatkan aikana.
 
Sinä iltana satoi valkeaa, puhdasta lunta.
Sinä iltana, jona kaikki päättyi onnellisesti.


Tarina löytyy kokonaisuudessaan sivupalkista.
"Sinä iltana satoi lunta"
Kiitos kaikille joulukalenteriani seuranneille

ja mitä parhainta joulunaikaa ♥

1 kommentti:

  1. kiitos tästä joulukalenteritarinasta :) oli aivan upea <3

    VastaaPoista

Älä epäröi - kirjoita!