perjantai 20. joulukuuta 2013

#20

Se yö oli painajaisten ja hymyjen vuorottelua.
Kuuntelin hengitystäsi, kuljetin kättäni pitkin ihoasi, hymyilin pimeyteen. 
Kun nukahdin, uni vei minut painajaisesta toiseen, elin uudelleen hetkiä, joiden muistaminen sai minut heräämään omaan huutooni. Sam katsoi minua pimeydestä vakavana, pyyhki hiukset naamaltani, halasi. 
 
"Et sinäkään saa nukuttua, kun riehun", sanoin apeana.
 "Ei sillä nyt ole niin väliä. Ehtiihän sitä nukkua toistekin.", Sam vastasi ja jatkoi:
"Tiedätkö.. Ollaanhan me toisemme jollain lailla tunnettu jo vuosia, mutta nyt kun olen luonasi, tuntuu kuin olisimme tunteneet hyvin jo vuosia. Tämä on koko kuvio on niin outo, etten oikein tiedä mitä pitäisi tehdä ja mitä jättää tekemättä. Haluan vain suojella sinua."

Ja kun en kyynelten takaa nähnyt edes ääriviivojasi, sinä suutelit minua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!