maanantai 2. joulukuuta 2013

#2

"Älä pelkää astua lähemmäs", sinä kerroit minulle, kerta toisensa jälkeen.
Minä seisoin katoksen varjojen alla, vedin hupun pääni peitoksi, tarkkailin sinua äänettä. En vastannut kysymyksiisi, en astunut lähemmäs. 
Seisoin vain aloillani, katsoen tummaa maata, odottaen että se kertoisi vastauksia puolestani. 
 
Kuulin, kuinka sade alkoi.
Kuinka sinä otit sen askeleen lähemmäs, 
sen, jota minä en uskaltanut.
En kavahtanut kosketustasi kun kätesi hipaisi olkapäätäni.
Kosketus oli niin pieni ja hentoinen, että se olisi jäänyt huomiotta, ellei se olisi ollut ainoa asia,
joka siinä hetkessä merkitsi.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!