torstai 19. joulukuuta 2013

#19

Unohdin hengittää. 
Sitten pato murtui ja paniikki tulvi päälleni kaikella sillä voimalla, mitä se oli keränny odotellessaan. Muistot. Haukoin henkeä kuin hukkuva, vapisin kauttaaltani, ympäristö muuttui merkityksettömäksi. Taistelin itseni makuulta istualleni, heitin peiton pois päältäni, tuijotin pimeyteen mitään näkemättä. Tunsin, kuinka Sam nousi ja istui viereeni, kietoi kätensä ympärilleni ja halasi tiukasti. Yritin taistella itseäni vapaaksi, mutta Sam ei antanut periksi. Sam puhui, mutten saanut sanoista selvää, en saanut henkeä, en, en, en.
 
"Rauhoitu!", Sam huusi taistellen riuhtomistani vastaan.
"Ei ole mitään hätää! Ei hän ole täällä!"
 
Kun paniikki viimein väistyi, olin väsyneempi kuin aikoihin. Sam piteli minua halauksessaan, silitti selkääni ja puhui hiljaa, rauhoitellakseen. Olin kiitollinen, että hän oli seuranani.
 
"Anteeksi.. En arvannut, että reagoisit tietoon noin voimakkaasti.", Sam sanoi.
"En minä sinua tästä syytä.. En vain tiedä, kykenenkö koskaan tapaamaan sitä miestä, jos jo muistot laukaisevat paniikkikohtauksen. Sam, minä en jaksa taisetella tämän kanssa."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!