maanantai 16. joulukuuta 2013

#16


Sijasin Samille nukkumapaikan viereeni ja mietin, miten tähän oikein oli päädytty. Menneisyydestä tuntui olevan loputtoman pitkä aika, vielä pidempi aika niistä muistoista, jotka ennen viimeaikaisia tapahtumia yhdistin Samiin. Aiemmin Sam oli ollut nimi, jonka muistaminen sai paniikin kietomaan jääkylmät sormensa ympärilleni, nyt samainen nimi herätti kysymyksiä ja mielenkiintoa. Miksi Sam halusi niin paljon auttaa minua? Ja ennen kaikkea, kuinka hemmetissä Sam oli osunut oikeaan aikeideni suhteen?
 
Välillämme vallitsi vieraskoreudesta ja kiusallisuudesta jännittynyt ilma, enkä tiennyt kuinka saisin Samin rentoutumaan. En osannut tulkita ihmistä, joka oli hämmentävästä määrätietoisuudesta huolimatta kuin aaveen nähnyt. Sam kömpi omalle puolelleen sänkyä, sammutin valot ja käperryin peiton alle. Pimeässä hiljaisuuden painolasti romahti päälleni täydellä voimallaan ja minun oli suorastaan vaikea olla. 
 
"Sam?", kysyin edessäni hengittävältä hahmolta.
Vastaukseksi sain epämääräistä muminaa, jonka oletin tarkoittavan "olen hereillä".
 
"En oikein tiedä miten muotoilisin tämän, mutta.. Ei sinun tarvitse olla noin jännittynyt seurassani. En minä aio heittää sinua ulos, päinvastoin. Haluan tietää, mikä sinut toi luokseni.  Tässä kaikessa on niin paljon käsittämätöntä, etten oikein tiedä itsekkään kuinka reagoisin, mutta ei tilanne jännityksen salpaamalla hiljaisuudella ainakaan helpommaksi muutu." Mietin puhuinko liikaa, mutta yllätyksekseni Sam kääntyi minua kohti ja silitti varovasti kättäni.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!