lauantai 14. joulukuuta 2013

#14

Sinä iltana istuimme Samin kanssa asunnollani,
 kuuntelimme musiikkia ja puhuimme varovaisia,
vieraita sanoja menneisyydestä ja nykyisyydestä.
Asiat saivat ääriviivat ja hahmon, vaikka paljon oli vielä sellaista, mitä en kyennyt ymmärtämään. Sam vilkuili minua yhä pelokkaana enkä saanut kiinni siitä, miksi Sam oli niin varpaillaan.
 
"Mitä sinä pelkäät?", kysyin lopulta.
Sam käännähti katsomaan minuun ja pysyi pitkään hiljaa.
 
"Pelkään, että et usko, että haluan auttaa sinua. Menneisyyteni vuoksi. Mutta ei asia ole niin, en olisi käyttänyt päiviä löytääkseni sinut ellen todella haluaisi auttaa."

3 kommenttia:

  1. Tää Sam tarina on tosi kiva, oon aina innolla tullu lukemaan jatkoa :D tää on niinkun kirja mulle :)

    VastaaPoista
  2. onks tää tarina totta???

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei ole :) Toki tässä on joitakin aineksia tositapahtumista, kuten on lähes aina ja kaikessa, mutta tarina on fiktiota :)

      Poista

Älä epäröi - kirjoita!