perjantai 27. syyskuuta 2013

istun siihen samaan pöytään, en muualla osaisi olla,
tilaan sen saman kahvin, sen, joka on aina hyvää
 
täällä on niin paljon muistoja, naurua ja kyyneliä,
että haluaisin juosta pakoon ja jäädä aloilleni
samanaikaisesti
 
nousen autoon ja ajan pois
jättäen taakseni entisen kotini, ottaen mukaani pohjattoman ikävän
 
"Silloin, kun kevät oli kauneimmillaan" ©Vaiennut

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!