perjantai 12. heinäkuuta 2013

Prologi


Sam istui pihakeinussa kuin halvaantunut. Hän tuijotti eteensä näkemättä mitään, kuulematta äitinsä kysymyksiä. Sam yritti keskittyä hengittämiseen, mutta ajatukset sinkoilivat holtittomina, muistot tulvivat tajuntaan yhtenä suurena aaltona ilman, että mikään olisi niitä pysäyttänyt. Sam kietoi käsivartensa ympärilleen painaen polttavat ranteet vasten kylkiään, puhalsi vavisten ilman keuhkoistaan ja sulki silmänsä. Ei mitään hätää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!