perjantai 25. tammikuuta 2013

Kuuntelen hiljaisuutta, hengenvetoja,
katselen ikkunaan heijastuvia liikennevaloja,
katuvalojen langettamia varjoja,
puiden latvoja katossa.
Ne elävät omaa elämäänsä,
tanssivat vaimeassa tuulessa,
syntyvät ja katoavat.
 
Hiljaisuuden täyttävät ajatukset,
rikkonaiset ja epäselvät,
kunnes lopulta saan ne järjestykseen,
kuunneltaviksi,
kuin hengityksen vieressäni. 
 
Sitten lämpö laskeutuu peitoksi ylleni,
kuin lohduttavaksi halaukseksi,
huomaan hengittäväni samaan tahtiin kanssasi
ja lopulta nukahdan.
 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!