maanantai 19. marraskuuta 2012

"Lennä perässä, kun aika on"

  
Lintu, joka tahtoi lentää,
korjata siipensä ja suunnata vapauteen,
ei päässyt häkkiään kauemmaksi.
Kerta toisensa jälkeen se nousi siivilleen,
yrittäen sinnikkäästi lentää vasten kaltereita, 
 tehdäkseen itselleen tien taivaalle.
 
Pudottuaan maahan, höyhenet sotkuisina ja siivet ruhjeilla,
sen pienen linnun oli myönnettävä itselleen,
että se olikin vain pieni lapsi vasta,
kokematon matkalla suureen maailmaan.
Se oivalsi, että päästäkseen vapauteen sen olisi kohdattava vaikeutensa,
mutta yksi, ei kaikkia, kerrallaan. 
 
Niinpä lintu nousi jaloilleen,
suoristi sulkansa yksi kerrallaan,
harjoitteli ja kokeili siipiään päivä päivältä enemmän,
kohoten korkeammalle vasta, kun oli varmaa, että siivet kantaisivat.
Se työ oli raskasta ja vaati takaiskunsa, 
mutta sitten koitti se päivä, jona linnun siivet olivat riittävän vahvat
ja se jaksoi lentää yli kalterien satuttamatta itseään.
Päästyään häkistään se katsoi vielä kerran, mutta nopeasi vain, taakseen.
Siellä se näki menneiden taistelujen jäljet ja epäonnistumiset,
mutta nyt ne olivat muuttuneet voimaksi, 
jonka turvin lintu katsoi ja lensi ylöspäin,
vapauteen.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!