sunnuntai 25. marraskuuta 2012


Muistot pakattuina laatikoihin,
suljettuina
huolellisesti.
Tahtomatta katsotaan taakse,
puretaan se, mitä pakattiin,
rakennetaan uudelleen
eilinen ja tämä päivä.
 
Junassa istutaan selkä menosuuntaan,
ollaan paluumatkalla lähtöpisteeseen
kuin oltaisiin aina oltu siellä,
mistä aina oltiin lähdössä.
 
Koskaan ei päästä perille.
 

perjantai 23. marraskuuta 2012

Laiturilla tummia hahmoja,
tuttuja vuosien takaa.

Meitä, jotka hengitämme
yhteistä ilmaa

Järven pinnassa
vastarannan varjo
ja kappale, joka soi

sinulle


maanantai 19. marraskuuta 2012

"Lennä perässä, kun aika on"

  
Lintu, joka tahtoi lentää,
korjata siipensä ja suunnata vapauteen,
ei päässyt häkkiään kauemmaksi.
Kerta toisensa jälkeen se nousi siivilleen,
yrittäen sinnikkäästi lentää vasten kaltereita, 
 tehdäkseen itselleen tien taivaalle.
 
Pudottuaan maahan, höyhenet sotkuisina ja siivet ruhjeilla,
sen pienen linnun oli myönnettävä itselleen,
että se olikin vain pieni lapsi vasta,
kokematon matkalla suureen maailmaan.
Se oivalsi, että päästäkseen vapauteen sen olisi kohdattava vaikeutensa,
mutta yksi, ei kaikkia, kerrallaan. 
 
Niinpä lintu nousi jaloilleen,
suoristi sulkansa yksi kerrallaan,
harjoitteli ja kokeili siipiään päivä päivältä enemmän,
kohoten korkeammalle vasta, kun oli varmaa, että siivet kantaisivat.
Se työ oli raskasta ja vaati takaiskunsa, 
mutta sitten koitti se päivä, jona linnun siivet olivat riittävän vahvat
ja se jaksoi lentää yli kalterien satuttamatta itseään.
Päästyään häkistään se katsoi vielä kerran, mutta nopeasi vain, taakseen.
Siellä se näki menneiden taistelujen jäljet ja epäonnistumiset,
mutta nyt ne olivat muuttuneet voimaksi, 
jonka turvin lintu katsoi ja lensi ylöspäin,
vapauteen.


sunnuntai 18. marraskuuta 2012

 
kaukana siellä on eilinen päivä
 
eilisessä jäähuurretta ja elämä vailla henkeä
 
tänäällisessä on eilinen päivä

enkä tahdo muistaa


Reflection

torstai 15. marraskuuta 2012

Epämukavuusalueella

 
Kauhukuvia siitä,
kuinka toistaiseksi tuntemattomasta syystä
ajaudutaan vastaantulijoiden kaistalle
tai päin sitä alastonta kallioseinää, totuutta,
joka virtaa rinnakkaisina raudanmakuisina puroina
alas, alas, alemmas,
kunnes ainoa vaihtoehto on nousta ylös,
sillä "ei, en voisi"

 

perjantai 9. marraskuuta 2012


Melatoniininkatkuista unettomuutta,
se turruttaa, puuduttaa, vaan ei poista
rintalastan ympärille kiedottua kuolemaa,
keuhkot kasaan puristavaa hengitystä.
 
Se nauraa, kun syö unesi,
ja silloinkin kun viimein nukahdat, se tulee uniisi.
 
Karkuun voit yrittää loputtomiin,
piiloutua et,
sillä se olet sinä.
 

" PAHINTA ON OOTTAA SILMÄT KIINNI OSUMAA "
- ODOTUS - APULANTA -

 

torstai 8. marraskuuta 2012

TJ elämää

Lasken aamuja:
  
Tänään jäljellä abivuotta,
asepalvelusta,
aamuja viikonloppuun,
jouluun, juhannukseen,
maailmanloppuun.
 
Tänään jäljellä on loppuelämä
miinus kaikki ne eiliset,
joita ei voi elää uudelleen.

tiistai 6. marraskuuta 2012

"Yksinään täältä kaikki lähdetään"

 
Kuljetan katsetta mustalla kivellä,
kullatuissa kirjaimissa,
he ovat lentäneet pois kuin kyyhkyset,
jotka nimesi yläpuolella tavoittelevat taivasta.
On niin ikävä etten käsitä,
näen nimen kivessä mutten vain ymmärrä,
polvistun ja lasken kynttiläni muiden viereen,
luokanvalvojalle.
"Kiitos kaikesta"

 
♥  

 
Autossa viimeinenkin kulissi särkyy,
silmäni ovat märät kuin tuulilasi, jota sade piiskaa,
jokainen muisto vyöryy kerralla yli ja valuu sateena maahan, 
halauksesi
vedän henkeä ja haluan huutaa, 
tämä maailma on niin helvetin julma paikka
Jenninkin kanssa suunniteltiin kuinka kesällä nähtäisiin
kaiken piti olla hyvin, kaiken piti olla kunnossa
luen viestjä sinulta ja on kuin olisit lähettänyt ne eilen
en halua uskoa vieläkään 

 
Jennin kynttilän sytytin asunnolle,
eilen tuli viisi kuukautta siitä, kun nukahdit 
  

 
"Milloin on päivä viimeinen, 
sitä koskaan mä tietää voi en,
uskon vielä kohdataan"

torstai 1. marraskuuta 2012


nilkkojaan myöten sohjossa,
tennarit kastuivat jo eilen
enkä enää välitä kun
kaunis valkea sulaa mustaksi,
lammikot vääristävät kuvajaisen,
kompastun ja kastun läpimäräksi,
 
palelee niin paljon 
 
etten saa vapinaltani henkeä,
mutta on noustava,
 
jatkettava