maanantai 29. lokakuuta 2012

©Vaiennut

Aika pysähtyy ja uloshengitys muodostaa valkean pilven,
on kylmä, mutten tunne sitä, 
se vain on
askelten alla narskuva hiljaisuus,
jouluntuoksuinen huntu puiden oksilla.
 
 Se kietoutuu kaiken ympärille,
peittää totuuden tehden siitä vähän
kauniimpaa, mutta niin haurasta,
että terälehdet putoavat kosketuksesta
ja kuura sulaa vasten ihoa.

2 kommenttia:

  1. Kiitos<3 =) Nyt sait minut odottaamaan joulua... Olen yrittänyt olla vielä ajattelematta sitä, koska pelkään ottavani liikaa paineita joulusyömisistä ja sitten ne paineet siitä aiheuttavat lipsumista parantumisesta. =/ Ja ehkä sekin pelottaa ja tuntuu oudolta, että tämä on mahdollisesti ensimmäinen joulu moneen vuoteen, jolloin syömiseni ei ole ahmimista tai näännyttämistä. Ja siitä tulee tunne, että kaiken pitäisi onnistua täydellisesti. Mutta onneksi tässä on vielä melkein pari kuukautta aikaa ahdistua tuosta!

    VastaaPoista
  2. Jotenkin kuvaa tämän hetkistä oloani, kiitos.

    VastaaPoista

Älä epäröi - kirjoita!