tiistai 23. lokakuuta 2012

ollaan hiljaa ja katsotaan lasia,
vedenpisaroiden loputonta juoksua,
niistä heijastuu maailma ja pudonneet lehdet,
harmaa taivas ja kadonnut aurinko
 
sytytetään kynttilä, se tuo auringon takaisin
lämpimät muistot ja kesäyön taian:
hänen hymynsä vasten minun huulia
sekä halauksen luoman turvan
 
hengitän

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!