maanantai 29. lokakuuta 2012

©Vaiennut

Aika pysähtyy ja uloshengitys muodostaa valkean pilven,
on kylmä, mutten tunne sitä, 
se vain on
askelten alla narskuva hiljaisuus,
jouluntuoksuinen huntu puiden oksilla.
 
 Se kietoutuu kaiken ympärille,
peittää totuuden tehden siitä vähän
kauniimpaa, mutta niin haurasta,
että terälehdet putoavat kosketuksesta
ja kuura sulaa vasten ihoa.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Se suloinen kupla, rinnakkaistodellisuus,

mikä muodostuu kahden kuulokkeen,
kahden linja-auton penkin selkänojan,
vieressä istuvan matkustajan ja ikkunan välimaastoon.

Siinä olen ja keskityn olemaan,
ikkunan takana maisema muuttuu 
valkoisemmaksi, valkoisemmaksi, valkoisemmaksi
Ensilumi on niellyt syksyn, pimeyden,
mutta ei minua, syksyä, pimeyttä,
sillä siellähän minä olen, vähän kauniimpana.

Siinä olet ja keskityt olemaan,
ikkunan takana maisema muuttuu
tutummaksi, vieraammaksi, pimeämmäksi
Ensilumi on niellyt syksyn, pimeyden,
mutta ei sinua, kesää, valoa,
sillä siellähän sinä olet, vähän lähempänä.

tiistai 23. lokakuuta 2012

ollaan hiljaa ja katsotaan lasia,
vedenpisaroiden loputonta juoksua,
niistä heijastuu maailma ja pudonneet lehdet,
harmaa taivas ja kadonnut aurinko
 
sytytetään kynttilä, se tuo auringon takaisin
lämpimät muistot ja kesäyön taian:
hänen hymynsä vasten minun huulia
sekä halauksen luoman turvan
 
hengitän

maanantai 15. lokakuuta 2012

Olen muistanut tänään ja
eilen pidin kiinni
sinusta, halauksesta,
joka rakentaa turvan,
paremman huomisen
hämärästä loistavan valon.


sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Elävä ja silti eloton,
niin kiehtova, mutta vaarallinen,
elinehto tai kuolema,
kaunis vaan ei koskettavissa.
 
On kuin sillä olisi sielu,
Calciferin oma tahto,
jota on ruokittava ja samalla pidettävä huoli, 
että itse olet isäntä.
 
©Vaiennut

Pakoon ei pääse

Kuuntelen Egotripin Matkustajaa
sitä jokaiselle tullua biisiä, jonka sanat osaa kutakuinkin ulkoa

Istun kynä kädessä, lyriikat edessäni,
ja mietin kerrankin tosissani,
mistä Matkustajassa oikeastaan lauletaan,
sillä pitäisi kirjoittaa aiheesta tekstitaitovastaus.

Aina matkalla jonnekin
Minne ikinä päätyykin
On puolitiessä jostain
Tietää sen varsin hyvin itsekin

On olemassa asioita
Niin kipeitä ja vaikeita
Ettei niistä puhumalla selviä
 
Asemalta kaikuivat kuulutukset
Kutsuna jota pakoon ei pääse

Nouset kyytiin kerran
Oot kyydissä aina
Aina
Aina
Aina
 
Tiesittekö, että Matkustaja julkaistiin helmikuussa 2004
ja Konginkankaan bussiturma sattui maaliskuussa 2004
"Oot kyydissä aina"

Niinhän se on, että elämässään on jatkuvasti matkalla jonnekin,
matkan varrella on keskeneräisiä, selvittämättömiä asioita,
epäselviä lähtökohtia ja määränpäitä, jotka ovat tulevaisuuden hämärän peitossa.
 
Useinmiten ongelmat tiedostetaan, mutta on myös asioita,
joita ei yksinkertaisesti puhumalla voi selvittää.
Jotain niin kipeää, ettei sitä voi käsitellä,
jotain peruuttamatonta, mille ei ole enää mitään tehtävissä.
 
Meille ja läheisillemme tapahtuu asioita, joihin emme voi vaikuttaa.
Toisinaan ollaan yhtä hymyä ja toisinaan otetaan vastaan iskuja, jotka kaatavat maahan,
eikä kumpaakaan voi paeta, on vain noustava ylös ja jatkettava loppuun saakka.
 
Ja fakta on, ettei elämästään pääse eroon, vaikka kuinka haluaisi.
Sitä voi muuttaa, jos oikein yrittää ja sen kulkuun voi jossain määrin vaikuttaa,
mutta sen kyydissä olet aina, syntymästä hautaan saakka. 
 "Aina."
 
 
Miettikääpä.

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Katsokaa "Puhdistus"


 
 
"Ihminen juoksee karkuun niin kauan kun se jaksaa.
Mutta sitten kun se ei jaksa, se yrittää mennä piiloon."
  

jokin herää eloon ja hetkessä ymmärrän,
ettei haavojaan voi paeta vaikka juoksisi kunnes kaatuisi
on kannettava kipu mukanaan, 
kestettävä tai kärsittävä tai sekä että
 
sen kaiken jaksaa niin kauan kuin on toivoa,
jaksaa niin kauan kuin on joku,
jota rakastaa
 

"Älä jätä enää yksin tai piiloudun niin syvälle etten löydä enää ulos"
Elokuvasta "Puhdistus"

maanantai 8. lokakuuta 2012

"Sinä olet ihminen, muistatko"

Et ole niin eksyksissä,
ettet tunnistaisi itseäsi.
Sinä vain kuljet eteenpäin, sinä typerys
katsomatta ympärillesi,
sinä et tahdo nähdä tulevaa,
etkä muistaa mennyttä,
mutta etkö sinä kurja tajua vieläkään,
että kaikessa on kyse juuri siitä,
että toisinaan on katsottava peilikuvaansa,
otettava oppia itsestään.
 
 
sinä olet ihminen muistatko
sinä olet aava ja rannikko
sinä olet tuulia latvoissa
natiseva silta ja nauloja
sinä olet ihminen muistatko

sinä olet ihminen muistatko

sinä olet aava ja rannikko
sinä olet jälkiä hangessa
nariseva haipakka pellolla

sinä olet tihkua ilmassa

ratiseva hiekka saappaissa
sinä olet syystä ja varmasta
sinä olet varjoja puistossa
pimeällä penkillä kastetta

~ ~ ~

perjantai 5. lokakuuta 2012



Taivaalla pilvet pakenevat tuulia,

haihtuvat ja syntyvät 
 
uudelleen loputtomassa syklissä,
voidakseen kauniiksi lopuksi pudota,

kastella maata kunnes veden pinta

yltää silmiin asti

ja sade lakkaa

vain alkaakseen uudelleen.

torstai 4. lokakuuta 2012

tunnen itseni
esineeksi:
hengittäväksi,
särkyväksi,
kauan
sitten hukatuksi
 
ja mietin
mitä ihminen oikeastaan on,
hymyä kasvoilla,
haavoja ihon alla,
 
kun näytetään, mitä ei olla
ja ollaan, mitä ei näytetä

tiistai 2. lokakuuta 2012

Olen kaivannut tätä,
suloista unenpöpperöä,
joka on kuin joku olisi herättänyt sinut 
kesken yön syvimmän unen aamulla kello neljä nolla kaksi.
Se saa ajatukset sopivasti tainnoksiin,
luoden lempeän hälläväliä -asenteen kaikkea kohtaan,
kun ei vain jaksa välittääkään.
 
Sitten vain nukahtaa.