sunnuntai 16. syyskuuta 2012

Pyydän: hiljaisuutta!
Viekää pois tämä meteli, joka ei katoa,
joka on olemassa vain korvissani.
 
Kuvitelkaa auto, jonka jarrut vinkuvat tuottaen korkean, tasaisen vikinän.
Kuvitelkaa sitten, että molemmat korvanne vinkuvat vastaavalla tavalla,
24 tuntia vuorokaudessa, 365:nä päivänä vuodessa,
TAUKOAMATTA HETKEKSIKÄÄN
 
Ajoittain vikinä on niin hiljaista, 
että taustahäly peittää sen alleen lähes aina,
eikä siihen kiinnitä huomiota. Se vain on.
 
Mutta sitten on aikoja,
jolloin vikinä peittää taustahälyn
ja molemmat korvat soivat niin kovaa,
ETTEI METELI JÄTÄ RAUHAAN HETKEKSIKÄÄN.
 Silloin palaa hermo, vaikka kuinka olisi tottunut.
 
Pahinta on, ettei tätä ääntä pääse pakoon,
ja se, ettei tinnitukselle oikein voi mitään. 
 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!