tiistai 28. elokuuta 2012

Jura '12

WÖYH - Jurassic Rock 2012 - ©Vaiennut
 
Yleisön joukossa katse kohti taivasta,
hiljaisuus satoi äänettömänä alas,
huumaavana vastakohtana musiikille, hurraa -huudoille
Oli kuin kaikki olisi pysähtynyt paikoilleen,
odottamaan oikeaa hetkeä
 
Vieressän seisoi tuntematon pari,
käsi vasten kättä, huulet vasten huulia
Käänsin katseeni takaisin yläviistoon,
keräsin kämmenet täyteen untuvia
ja puhalsin ne ilmaan, sinulle,
toivoen, että olisit ollut siinä

maanantai 27. elokuuta 2012

Sytytetään kynttilöitä ympäri olohuonetta,
sammutetaan valot ja ollaan hämärässä,
elävän tulen lämpimässä valossa.
 
Koskettimet hapuilevat jouluisia säveliä,
haaveilen äänettömistä talviöistä,
lumihiutaleista suudelmissa.

..hei c'moon, on vasta ELOKUU ?
"Ainakin ollaan ajoissa"

sunnuntai 26. elokuuta 2012

Kymmeniä kertoja paikatun pinnan alla on jotain vielä hauraampaa.
 
Pelkään sen menevän rikki kosketuksesta,
ilmassa leijuvista sanoista,
tarinoista, joiden kertoja ei tunnista niistä itseään,
kun peloista suurin oli avata suunsa.
 
Silti ollaan tässä ja nyt,
valkea lippu nostettuna kaiken sen yläpuolelle.
 
"Toivossa on hyvä elää", sanotaan,
mutta aiemmin en ole oivaltanut sen merkitystä.
Pienistä on toisinaan paljon kiinni,
niistä varovaisista hymyistä,
paperikurkiin suljetuista hetkistä.
Hiljaisuudelle kuiskataan,
en tahdo menettää.
 
"Life is short
So learn from your mistakes
And stand behind
The choices that you make

Face each day
With both eyes open wide
And try to give
Don't keep it all inside" 
 
Dream Theater - The Answer Lies Within

maanantai 20. elokuuta 2012

"Jokainen on oman elämänsä lauluntekijä."
 
Jokainen kirjoittaa omat lyriikkansa,
luo sävelet ja melodian
sitoen kaiken lopulta yhteen,
ainutlaatuiseksi kappaleeksi.
 
Jokaisen toive lienee,
että kaikki sointuisi kauniisti yheen,
ilman vääriä säveliä ja kirjoitusvirheitä
kokonaisuudeksi, joka kestäisi läpi elämän.
 
Tosiasia kuitenkin on,
että jokaisessa päivässä on jotain sellaista,
jokaisella ihmisellä heikkoutensa, uhkansa ja särönsä,
jotka kaiken aikaa soittavat epävireisesti,
laulavat nuotin vierestä.
 
Totta on myös se,
että toisinaan tapahtuu asioita ja kohtaa henkilöitä,
joilla on taito saada kaikki stemmaan 
ja sävelet kuulostamaan elämältä,
vaikka he eivät sitä itse huomaisikaan.
 
Kun sen oivaltaa, läsnäolo riittää
ja meistä tulee säveltäjiä toisillemme.
Se ei vaadi paljon, ei vaikuta kummoiselta,
mutta sillä on valtavan suuri merkitys.
 
Tiedättekö, mistä puhun?

lauantai 18. elokuuta 2012

Mikä siinä on,
että kun yrittää elää ihmisiksi,
elämä itse viskoo seinille minkä kerkiää?
-
Jokaisen iskun ja romahduksen jälkeen
on kasattava ihminen uudelleen rikkonaisista osista
ja toivottava, että jaksaisi seistä jaloillaan.
-
Joku vain unohti kertoa,
kuinka monta kertaa hajonnut voi pysyä yhtenä,
säilyttää kasvonsa ja hengittää,
kun ääneen kerrottu tarina on peloista lamauttavin.
 -

Kertokaa Te minulle,
mitä haluatte tietää.
Tahdon kertoa tarinoita ja toivon edes kourallista kysymyksiä.
Olen utelias, olkaa tekin.

keskiviikko 15. elokuuta 2012

Hengitetään sitten katkonaisesti,
pää sullottuna muovipussiin, 
rystyset valkeina vasten henkitorvea,
järjettömän verran painoa rintalastalla.

Siltä se tuntuu,
kun itkettäisi muttei voi itkeä,
kun todellisuus viskoo seinille,
ei tiedä mihin enää uskoa,
kun ei pääse karkuunkaan.

On hetkiä, kun tahtoisin muistaa vain sinut.


tiistai 14. elokuuta 2012

toisinaan tahtoisi pyyhkiä pois todellisuuden 
niiltä kasvoilta, jotka ovat nähneet liikaa 
tämän helvetin epäreilun elämän nurjasta puolesta

veisin pois sen kaiken pahan,
joka tuhoaa rakkaita sieluja

"jokaisen menetyksen myötä menettää osan itseään"

niin että voi vain ihmetellä
mitä kaikesta on enää jäljellä

ollaan vain enkeleitä toisillemme

sunnuntai 12. elokuuta 2012

auringon laskiessa yleisö huurta syksykylmän ilman
palelen, mutta hymyilen
kun Ylppö laulaa kesästä ja sinusta
takerrun muistoihin,
joista musiikki tekee todellisia,
käsinkosketeltavia säveliä
eilen ilma oli kevyempää hengittää

perjantai 10. elokuuta 2012

askeleita lasilla ja se kantaa
 
kunnes paino harteilla käy
hetkittäin liian raskaaksi
 
vääristää peilikuvan
repien todellisuuden sijoiltaan
 
muistuttaen, 
kuinka ilma oli raskasta hengittää,
jos ei turvannut selustaansa

on vain noustava

keskiviikko 8. elokuuta 2012

Itkisin, jos omistaisin kyyneleet
kun sytytän kynttilän teille molemmille
 
Voin vain kysyä miksi
 
Ensin nukkuu yksi,
sitten toinen, 
vain viiden kuukauden kuluttua

En tahdo haudata enää yhtään ystävää



Missä on polku, jota rakensin?

tiistai 7. elokuuta 2012

100.

onko kyse siitä, ettei tahdo uskoa
vai siitä, ettei uskalla uskoa
siihen, mitä on nähnyt mustana valkoisella,
lahjomattomana, lohduttomana totuutena,
jota ei voi ymmärtää

Tämä on sadas,
tämän piti olla kaunista

Yhdestä tahdon pitää kiinni tänäänkin,
siun hymystäsi, halauksestasi, yhteisistä muistoista,
koska lupasin.

maanantai 6. elokuuta 2012

99. ja liian nuori enkeliksi

Horisontista ei erottanut,
mistä taivas alkoi ja mihin meri päättyi

Kun laskeva aurinko kultasi rannan ja aallot
kirjoitin nimesi hiekkaan ja vielä kerran toivoin,
että kaikki olisi nyt paremmin

Meitä syöpää vastaan taistelijoita on täällä yksi vähemmän,
enkä voi ymmärtää sen tarkoitusta,
miksi lähtemään joutuu jälleen nuori ja ihana ihminen,
jolla elämä oli vasta aluillaan

Lepää rauhassa, ystävä
J♥