perjantai 20. heinäkuuta 2012

Kuistilla aurinko värittää kesän iholle ja 
käsivarrelleni lentää perhonen, se kutittaa
kuin siun halauksesi, hengityksesi
iholla ja jokaisessa solussa
hymyilen
seuraavalle päivälle,
sanoille ja kuville,
siulle

©Vaiennut

2 kommenttia:

  1. Totta kai muistan sinut! =) Ja olen iloinen, että sinäkin olet päättänyt taistella! Tuntuu oudolta, kun voi hymyillä ilman, että alitajunnassa nakuttaa tieto siitä, että jossain vaiheessa päivää vajoaa taas. Me kummatkin ansaitaan olla onnellisia<3

    VastaaPoista
  2. Minä hymyilenkin sinulle, ja tälle runolle :)

    VastaaPoista

Älä epäröi - kirjoita!