tiistai 26. kesäkuuta 2012

Silloin toivoin

Seisoi ikkunan edessä, tummuvan taivaan kajossa,
hengitti hiljaa ja hymyili.
Sitten puiden varjot pihamaalla venyivät hieman liian pitkiksi,
liian tummiksi,
ei hengittänyt hiljaa, ei hymyillyt.

Ymmärtämättä, mikä oli mennyt pieleen,
seisoi ikkunan edessä, tummuneen taivaan kajossa,
hengitti raskaaksi käynyttä ilmaa ja painoi kynnet vasten kämmeniä
tunteakseen olevansa yhä olemassa.

Sitten ymmärsi, ettei kukaan täällä ymmärtänyt,
toivoi halausta vierelleen,
jotta hengittäisi hiljaa, hymyilisi.


psst, se oli lyhytnovelli,
invisiblen kauniiden sanojen innoittamana
ehkä kirjoitan näitä
lisääkin joskus

1 kommentti:

  1. oi, kiitos todella paljon. <3
    ihanaa (ja yllättävää) kuulla, jos tekstini inspiroivat sinua.
    pitäisi kirjoittaa taas lisää noita pienoisnovelleja. :>

    tämä novelli oli kauniin synkkä. sinun tekstisi koskettavat.
    voimia sinne paljon <3

    VastaaPoista

Älä epäröi - kirjoita!