torstai 21. kesäkuuta 2012

Puolitutussa seurassa on helpointa nauraa,

 Ilta täyttyy onnitteluista ja kuplivista laseista
Ovesta toiseen maailmaan
Musiikkiin, valoihin, tuntemattomaan ihmisvirtaan
Ennen kuin ehtii huomata tarjoaa yhden
Istuu vieressä ja juttelee
Tanssilattialla savuisessa musiikissa, sokaisevassa valomeressä
Ei enää erota (eikä haluaisikaan)
mistä yksi keho alkaa ja mihin toinen päättyy 
(hengitysilman ollessa yhtä)
Nouseva aurinko maalaa maiseman ja kasvot
Hymyilen

 ongelma vain on siinä, ettei tälle tunteelle löydä aitoja sanoja
Ja minä hymyilen, koska tämä hymy on aidompi kuin kuukausiin

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Älä epäröi - kirjoita!