lauantai 30. kesäkuuta 2012

Sateella
äänet katoavat
sulautuvat yhteen
muuttuvat kehtolauluksi

 

perjantai 29. kesäkuuta 2012

Kahdeksaskymmenes

KAHDEKSASKYMMENES JA TAHDON SEN OLEVAN
JOTAIN KAUNISTA, JOKA ON JO SANOTTU
JA KERTOA SEN TEILLE  
KUUDELLEKYMMENELLE NELJÄLLE
SEKÄ TUNTEMATTOMALLE MÄÄRÄLLE TUNTEMATTOMIA 

R A I N E R  M A R I A  R I L K E  S A N O I :

 " Tätä on kaipaaminen: aaltoilua
kotia vailla ajan meressä.
Ja tätä toiveet: vuoropuhelua
hetken ja ikuisuuden välillä.

Tätä on elämä. Kunnes päiväin mennen
hetkistä yksinäisin vyörähtää
ja hymyillen kuin yksikään ei ennen
Ikuista vastaan vaiti jää. "




torstai 28. kesäkuuta 2012

Kaide

 
sormissa tuoksuu savulta ja
istun ikkunan äärellä kolmatta tuntia kun
sisältä muisto repii pintapuolta
enkä tiedä itkeä vaiko nauraa mutta
tässä hetkessä sillä ei ole väliä



(parvekkeessa on jo kaide, saan vapauteni takaisin ennen kuin syksy koittaa)


Maj Karmaa ja jäähtynyttä kahvia auringon paistaessa ikkunasta sisään
kun en ole vielä hereillä, en vielä siellä

Ei sun kannata, ei kai kannata.
Mennä uimaan ukkosella, ei se kannata.
Ei sun kannata, ei kai kannata.
Pitää päällä vilkkua jos oot jo ojassa.

Jätä pelko taaksesi tänään.

Ukkonen
Tärisyttää tannerta
Mä pakenen



Maj Karmaa ja lasin takana soljuva maisema auringon paistaessa vasten kasvoja
kun olen junassa, olen yhä siellä

Rautatieasemalla


joku selaa lehtiä,
joku pummaa röökiä,
joku oottaa tyttöä,
tyttöä ei näy.


Rautatieasemalla


joku halaa hyvästiksi,
joku näkee jälleen,
joku liikaa kiirehtii,
elämä kaataa rähmälleen.


Tunnustan, että haluan pois,
haluan onnen mutta kuka sen tois?
 



tiistai 26. kesäkuuta 2012

Silloin toivoin

Seisoi ikkunan edessä, tummuvan taivaan kajossa,
hengitti hiljaa ja hymyili.
Sitten puiden varjot pihamaalla venyivät hieman liian pitkiksi,
liian tummiksi,
ei hengittänyt hiljaa, ei hymyillyt.

Ymmärtämättä, mikä oli mennyt pieleen,
seisoi ikkunan edessä, tummuneen taivaan kajossa,
hengitti raskaaksi käynyttä ilmaa ja painoi kynnet vasten kämmeniä
tunteakseen olevansa yhä olemassa.

Sitten ymmärsi, ettei kukaan täällä ymmärtänyt,
toivoi halausta vierelleen,
jotta hengittäisi hiljaa, hymyilisi.


psst, se oli lyhytnovelli,
invisiblen kauniiden sanojen innoittamana
ehkä kirjoitan näitä
lisääkin joskus

maanantai 25. kesäkuuta 2012

niistä kaikista sanoista hämmentyneenä
katsoo kuinka aurinko nousee ja pelkää
rikkoneensa jotakin kaunista

faktat ymmärretään kysymättä, kyseenalaistamatta
kuitenkaan sitä, etteikö olisi ahiota ystävyydelle,
jollaista ei ole koskaan kokenut

kaikki epävarmuus vain, koska pommeja heittevä pelaa alituisella riskillä
eihän jokainen kestä kuulla räjähdystä
toisinaan se tuhoaa ja toisinaan se luo
eikä ymmärtämättä sitä voisi elää

(Ajastettu postaus)

sunnuntai 24. kesäkuuta 2012


Sinä iltana 

kytevästä hiilestä syntyi ilmiliekki,
joka lämmitti myös lämmön menettänyttä.
 
yhdessä hetkessä oli tarpeeksi taikaa,
jotta hetken jäätyä hetkeksi hymy ei kadonnut.
 
hän muisti, millaista oli olla onnellinen,
valehtelematta onnea itselleen kasvoiksi.

hän ei olisi osannut selittää mitään,
kiittää vain kiittämästä päästyään.

Tänä iltana, kun varjot ovat jälleen liian pitkitä, hän haluaisi elää hetken uudelleen,

olla hetken onnellinen ja antaa hetken jäädä hetkeksi kuten sinä iltana,
antaa sen olla niin kaunis kuin muisto hymystä vasten hymyä.
Hän ei tiennyt, pyytäisikö liikaa.

"At times, the dark's fading slowly, but it never sustains.
Would someone watch over me, In my time of need.
Summer is miles and miles away, and no one would ask me to stay"
Opeth - In my time of need


torstai 21. kesäkuuta 2012

Puolitutussa seurassa on helpointa nauraa,

 Ilta täyttyy onnitteluista ja kuplivista laseista
Ovesta toiseen maailmaan
Musiikkiin, valoihin, tuntemattomaan ihmisvirtaan
Ennen kuin ehtii huomata tarjoaa yhden
Istuu vieressä ja juttelee
Tanssilattialla savuisessa musiikissa, sokaisevassa valomeressä
Ei enää erota (eikä haluaisikaan)
mistä yksi keho alkaa ja mihin toinen päättyy 
(hengitysilman ollessa yhtä)
Nouseva aurinko maalaa maiseman ja kasvot
Hymyilen

 ongelma vain on siinä, ettei tälle tunteelle löydä aitoja sanoja
Ja minä hymyilen, koska tämä hymy on aidompi kuin kuukausiin

sunnuntai 17. kesäkuuta 2012

Siitä on jo aikaa

Niin kauan jaksaa hymyillä
niin kauan katsella samaa kuvaa
 Että viimein uskoo itseään
että viimein totuus on valheita
Vain koska ei uskonut eilenkään
vain koska ei ollut muitakaan
©Vaiennut

maanantai 11. kesäkuuta 2012

Pientä mainostusta kiinnostuneille


Olen harkinnut pitkään leivonta- ja ruuanlaittoblogin perustamista.
Pienestä pitäen olen työntänyt näppini taikinakippoihin ja uteliaana seurannut mummin ja äidin puuhailua keittiössä. Nykyään laitan ruokaa kotona ja asunnolla, itselleni ja perheelleni sekä joskus kavereillenikin,
leivon juhlapäivien täytekakut ja joulun piparit.
Tärkeintä itselleni on, että tykkään siitä mitä teen. 
En ole mikään ammattilainen, vaan kokeileva ja utelias. 
Toisinaan menee pieleen, mutta useinmiten onnistuu ja onnistumiset haluan jatkossa kirjata yhteen paikkaan teidän muidenkin iloksi. Käykää katsomassa, mitä eilen/tänään sain aikaisiksi ;)



Merkkipäivä

Minä
 makasin kymmenen vuotta sitten kylmällä, teräksisellä pöydällä, unessa ja kurkku auki
en
 ymmärtänyt mistä oli kyse, ne eivät tienneet itsekkään
koskaan
 en muista pelänneeni kuolemaa, mutta vanhempani pelkäsivät
halunnut
 en huolestuttaa muita, joten päätin olla reipas, silloin ja aina
tätä
 hetkeä ei osannut kuvitella, kun kaiken alusta on kymmenen vuotta, 
eikä vieläkään ole virallisesti terve

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

70. Se on ja oli

Matka on unohdettuja sanoja
muistoja menneistä
kesistä, hetkistä, kasvoista

Nykyhetki on saippuakuplan
elävä pinta
muistojen viedessä menneisiin
kesiin, hetkiin, kasvoihin

Sävelet vievät hetken
varastavat todellisuuden enkä
muista,
miten hengitetään tyhjiössä,
jossa se on kaikkea vahvempi
ja huvikseen satuttaa

tiistai 5. kesäkuuta 2012

Silloin kiitin

Halaus lämmittää vieläkin kun 
ajatukset ovat savuisia 
ja hyvästelen hymyillen 

Eikä tätä koskaan
muisteta kun joku kysyy 
Sillä siinähän on 
piilossa koko hetken hienous

Paluumatkalla hengenvaarasta ajatuksia, raakileita
Paloja hetkistä, ihmisistä ja
tunteista unohdettuja 
muistoja, hymyjä

perjantai 1. kesäkuuta 2012

Kesäloma

Hengenvaara
on vääristynyt, keltainen kyltti ja
reunat ruosteessa
Tarvitseeko totella?

Raiteiden viedessä kauemmas muistoista
on vielä hetki
Äänieristetyssä huoneessa
kolme kaveria
Hetken epäröityäni halaan heitä
Hyvää kesälomaa
en tiedä milloin totun tähän