perjantai 4. toukokuuta 2012

Koskaan en unohda

Hautuumaalla aika on pysähtynyttä

Muistot kuiskivat jokaisella askeleella,
katse hakee tuttua nimeä

Sijasi on niin uusi vielä,
että hiekkaisen kummun päällä on havuja
Havuilla lepää kaksi enkeliä, kynttilöitä
ruukussa tummanvioletteja orvokkeja
 Lasken kynttilämme niiden viereen

Kiveä ei vielä ole,
vaan haudallasi on valkea risti,
ristissä nimesi
 
Vieläkään en ymmärrä

On, kuin seisoisi vieraalla haudalla
Ikävä on sanatonta, kipeää,
painettuna pinnan alle

Muistan hymysi, naurusi
Viimeisen halauksen
Kiitoksen

Oli lähdettävä pois

1 kommentti:

  1. Eikai mua voikaan pelastaa kuin minä itse. Hyvä ja huono asia tuo... Yritän olla katoamatta!

    VastaaPoista

Älä epäröi - kirjoita!