perjantai 12. huhtikuuta 2019



Ne sanomatta jääneet sanat
tyhjyys lauseiden välissä

Haluaisin kertoa miksi
mutta en tiedä itsekään

En osaa enää nauraa siten
että ilo on 
se kupliva osa onnellisuutta

Annatko anteeksi 
että olen unohtanut 
miten ollaan elossa



maanantai 25. maaliskuuta 2019

Voisitko tulla viereeni nukkumaan
Voisitko pitää kiinni
Voisitko kertoa, että ei ole hätää
Voisitko

Tarvitsen olkapääsi käteni alle
Tarvitsen hengityksesi tahdittamaan omaani
Tarvitsen lämpösi etten katoa
Tarvitsen sinut

keskiviikko 25. heinäkuuta 2018

Se on kuin lähtisi lomalle
vaikka vain vaihtaa kaupunginosaa

istuu nurmikolle
eikä muista katsoa kelloa

Sitä on hetken kuin olisi joku muu
kuin olisi saanut uuden ihon

sellaisen, joka osaa hymyillä
ja on elossa

sunnuntai 22. heinäkuuta 2018

Olen usein lähtenyt kotiin
vasta niin myöhään illalla, että aurinko
on jo melkein kadonnut näkyvistä
ja kadut hiljentyneet

Olen unohtanut ajankulun, istunut
sen sinisen sohvan nurkassa välillä hiljaa
kuunnellen, välillä kertoen

Olen löytänyt sellaisia hetkiä, 
joita kaipasin

Olen löytänyt ystävän



lauantai 8. huhtikuuta 2017

Kohti yötä käyvän kaupungin ääniä
Samaan aikaan tuttuja ja vieraita 
Kauanko olen ollut täällä?

Mietin kuinka joskus kaikki oli helppoa 
Kuinka tanssahtelin ja nauroin auringonlaskussa
sydän keveänä, huolettomana
Kuinka tunsin olevani elossa, yhtä hymyä 
Kauanko siitä on?

Aika on muuttanut merkitystään
Mutta kaupunki on ennallaan, samat äänet ovat seuranani
Kun yritän saada kehoni rauhoittumaan, 
jotta voisin tuntea olevani elossa
olla yhtä hymyä 
Olen eksyksissä, vieraassa kaupungissa 
omassa kehossa

Kauanko siitä on
kun kerroin rakkailleni kuinka tärkeitä he ovat
He, jotka saavat minut hymyilemään 
kohti yötä käyvän kaupungin äänien peittyessä 
toisenlaisen elämän hengenvetoihin

Toivon, ettei hän koskaan unohda 
kuinka kiitollinen olen, onnellinen 
Kuinka me kuunneltiin toisiamme 
kohti yötä käyvän kaupungin äänien hiljentyessä
Kauanko meillä on aikaa?